Toppi-jakso

                                                                    1. Viikko
Ensimmäisellä viikolla tutustuin teatteriin ja sen työntekijöihin. Minulle pidettiin talokierros ja sovin teatterinjohtajan kanssa aikatauluista ja työtehtävistä. Pääprojektini olisi teatterin elämän dokumentointi. Pääsisin seuraamaan ensi-iltaan tulevan näytöksen harjoituksia ja itse esitystä. Sain vapaat kädet aikataulujen ja kuvaamisen suhteen. Ensimmäisen viikon kuvasin pääosin harjoituksia.
    Teatterinjohtaja antoi minulle lisäksi pari pienempää kuvaushommaa. Minun piti kuvata nuorisolinjan harjoituksia ja pääsisin kuvaamaan myös yhden monologi esityksen jos saisimme yleisöltä luvan.
   


2. Viikko
Toisella viikolla harjoitukset kävivät tutuksi ja tiesin mistä tilanteista halusin kuvan ottaa. Harjoitusten lisäksi toisella viikolla kuvasin puvustamoa ja lavastajia. 



3. Viikko
Ensi-illan viikko. Harjoitukset alkoivat olla pelkästään läpimenoja ja sain hyvän mahdollisuuden kuvata tunnelmaa "backstagelta". Lavan takaa saa paremman käsityksen siitä kuinka paljon yhden näytöksen eteen oikeasti tehdään. Kuvasin myös näyttelijöiden valmistautumista näytöksiin(kampaus ja meikki).
Tällä viikolla sain teatterin instagram tunnukset ja alan ensi viikolla päivittämään parhaita kuvia sinne. (Instagram: _Keminkaupunginteatteri_)



4. Viikko
Katsojat antoivat luvan kuvaamiseen, joten sain kuvata Kimmon monologin; Miljoona hyvää syytä. Kuvaaminen oli hieman haastavaa koska esitys ei tapahtunut lavalla vaan katsojalämpiössä. Valoa oli siis vähän. Esityksestä ei ollut aikaisempia kuvia ollenkaan ja minun ottamien kuvien oli tarkoitus toimia tavallaan mainoskuvina. Esityksen voi tilata joten mahdollisille tilaajille tarvittiin kuvia joista he näkisivät miten näyttelijä ottaa katsojat mukaan/osaksi esitystä. Tämän lisäksi pyörin muissa esityksissä backstagella ja kuvasin näyttelijöiden valmistautumista.

5. Viikko
Kuvasin koko viikon esityksiin valmistautumista ja backstagen menoa.

Työharjoittelun aikana valaistus on tuonut eniten ongelmia kuvaamiseen. Valo muuttuu lavalla koko ajan ja välillä sitä ei ole juuri ollenkaan. Mitä tutummaksi esitykset kävivät, sitä helpompi oli kuvata kun tiesi jo minkälaista valoa oli luvassa. Monologin kuvaaminen oli siitä haastava että en ollut nähnyt esitystä kertaakaan ja valoa oli vähemmän mihin olin tottunut.
Toinen haaste oli nuorisolinjan kuvaaminen. Nuoret eivät osanneet olla ihan niin rennosti kun paikalla oli kamera. Olin useampaan kertaan heidän harjoituksissa ja he kerkesivät jo hieman tottua minuun ja kameraan. Teatterissa valokuvaamisesta teki mukavaa se että ammattinäyttelijät eivät välittäneet kamerasta. Kaikki ottivat minut avoimesti vastaan ja antoivat luvan kuvaamiseen ja kuvien julkaisemiseen.


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Liisa

Kuva-analyysi